Yleisurheilun MM 2005, Helsinki
Tässä Moskovan Yleisurheilun MM-kisoja katsellessa pääsee juuri oikeaan fiilikseen kirjoittaessani tätä blogia. Sivusin aihetta jo osiossa My life ja tässä vielä lisää tästä elämäni tärkeästä osasta.
Urheilija
Lapsesta saakka olen urheillut paljon. Talvisin hiihto oli ykköslaji, monet laturetket on tullut hiihdettyä ja muutama lusikka on kilpailuista muistona. Useita lajeja tuli kokeiltua, mutta jo melko varhain oli selvää, että minun oma lajini löytyisi ylieisurheilusta. Pääsin valmennettavaksi, ja treenasin ja kilpailin pääosin pikajuoksussa sekä pituushypyssä. Suurta menestystä lajeista ei tullut, mutta sainpa tyydytettyä kilpailuviettiäni.
Olin 15-vuotias, kun seinä tuli yllättäen vastaan. Entinen urheilijanuoren elämä vaihtui kuin salamaniskusta sydänsairaan nuoren elämään, onneksi sentään henki säilyi. Pari vuotta siinä sinnittelin ja vuonna 1991 sain uuden sydämen. Toimenpiteen jälkeen alkoi kova kuntoutus. Halu palata normaaliin elämään oli kova.
Vuonna -94 järjestettiin Helsingissä sydän- ja keuhkosiirrokkaiden Yleisurheilun EM-kisat. Kunto ei vielä tuossa vaiheessa ollut kovin hyvä, mutta päätin kuitenkin osallistua kisoihin. Loppujen lopuksi voitin pallonheitossa pronssia ja 100m pikamatkalla tuli mestaruus! En voinut uskoa tapahtunutta, sillä lähdin kilpailemaan aivan kylmiltään ilman minkäänlaista treeniä. Taisi käydä tuuri ;)
Nuo kisat jäivät ainakin toistaiseksi viimeisiksi. Nykyään taso elinsiirtopotilaiden kisoissa on niin kova, että niihin täytyy treenata tosissaan. Yleisurheilu kiinnostaisi kyllä edelleen ihan harrastemielessä, jos vaan mahdollisuus olisi. Intohimo urheiluun on edelleen olemassa ja nykyään se tulee tyydytettyä lenkkipoluilla ja kuntosalilla.
En tiedä olisiko tätä nyt kannattanut julkaista, mutta tässä tämä vuosien mittaan kuntosaleilla käytetty aika näkyy..
Penkkiurheilija
Se tunne kun oman maan urheilija menestyy kansainvälisillä areenoilla, on se vaan mieletön. Sitä itkee, huutaa, mesoaa, tekee vaikka kuperkeikkoja. Penkkiurheilijan paratiisi. Valitettavasti suomalaisten menestys ei liiemmin hiihto- kuin yleisurheiluareenoillakaan ole ollut kovinkaan kummoista viimevuosina. Lahden tapahtumien jälkeen hiihdon seuraaminen on jäänyt, mutta yleisurheilua tulee seurattua paljon, myös kansallisia kisoja. Joissakin kisoissa on tullut käytyä ihan paikan päälläkin, mm. Ateenan olympialaisissa 2004 , Helsingin yleisurheilun MM-kisoissa 2005, Ranskassa formulakisoissa 1995 ja Jalkapallon MM-kisoissa Etelä-Koreassa 2002.
Ateenan olympialaiset 2004
Tämän penkkiurheilijan huippuhetki koitti, kun pääsin seuraamaan Ateenan olympialaisia vuonna 2004. Mieheni Pasin kanssa lähdettiin rinkkareissulle Kreetan Hanian kautta Ateenaan. Järjestetyt kisamatkat ovat tunnetusti huikean kalliita reissuja ja omatoimireissu oli meille ainut mahdollisuus. Tilasin liput olympiastadionille jo hyvissäajoin järjestäjän kautta. Keskitason liput iltakisoihin päiville 20.-23.8 maksoivat 40e/kpl/ilta.
Oaka-stadionilla oli aivan mahtava fiilis ja se yleisön pauhu, sanoinkuvaamaton ja vaikuttava kokemus kertakaikkiaan! Miesten 100 metriä oli ykkösmatka. Olipa hauskaa seurata kun finalistit ennen juoksun alkua viihdyttivät yleisöä zorbasta tanssien. Huikea meininki.
Miesten 100m, finaali
Ateenan olympialaiset, yleisurheilustadion
Kisailta takana
Yleisurheilun MM-kisat 2005, Helsinki
Häkkis-lippu muistona formulakisoista, tulipa tuolloin käytettyä virallisen lipun asemasta:)
Helsingin kisoissa oltiin Pasin kanssa avajaispäivänä. Sää oli erinomainen ja ilmassa oli mukavaa urheilujuhlan tuntua. Päällimmäisenä Helsingin kisoista kaikille jäi kuitenkin mieleen epäonnistuneet avajaiset ja surkeaakin surkeampi sää. Ohessa tilastollista faktaa aiheeseen liittyen.
Yleisurheilun MM-kisojen 6.-14.8.2005 sää Stadionilla
Kuvassa on sateen hetkellinen intensiteetti (voimakkuus) asteikolla millimetriä tunnissa.
Huippurankkasade sattui 9.8.2005 noin kello 19.30, mutta kuvasta nähdään, että kyse oli muutaman minuutin kaatosateesta. Sen tähden sademillimetrejä ehti kertyä koko iltana "vain" 26 mm. Vastaavien rankkasateiden paikallinen esiintymistodennäköisyys on keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.
"Kerran kymmenessä vuodessa", että sellainen tuuri Helsingin kisoilla.
Karolina Klüft, seitsenottelun kuula
Karolina Klüftin kisailua oli ilo seurata, todella huikea urheilija. Hän voitti Helsingistä odotetusti kultaa.
Siinäpä niitä, urheilumuistoja. Urheilija on aina urheilija, ei siitä mihinkään pääse. Urheilijalle huumetta ovat huikeat onnistumisen ja itsensä ylittämisen tunteet ja tietenkin se voiton tunne ylimpänä kaikista. Ai että sitä elämää on joskus niin ikävä!
Helsingin MM 2005, kisapäivä ohi
Kommentit
Lähetä kommentti