Siirry pääsisältöön

Arkea ja huvia selän ehdoilla


Noniin, pitkästä aikaa taas kuulumisia täältä siurosta. Ja ihan hyväähän tänne kuuluu. Vähän töitä, kuntoutumista ja ihan vaan nautiskelua. Kesä on mun suosikkivuodenaikani edelleen, mutta kyllä tästä keväästäkin nauttii. Aivan ihanaa on tuolla luonnossa samoilla ja todistaa luonnon heräämistä uuteen vuodenaikaan. Tänään bongasin valkovuokkoja oikein kunnon ryppään. Mimmin kanssa oltiin päivälenkillä ja paluumatkalla mättäät osuivat silmään. Sinivuokkomeret ovat tähän saakka ilahduttaneet silmää.



Terassilla lyhdyt saivat väistyä orvokkien tieltä.
Onpa taas mukava viikonloppu takana. Pasin kanssa lähdettiin perjantai-iltana Klubille bändejä katsomaan. Jukka ja Jytämimmit ja 22 Pistepirkko pistivät parastaan, kiva ilta!

Jukka ja Jytämimmit

22 Pistepirkko



Lauantain, eli herkuttelupäivän aamupalapöytä. Churroja oli myynnissä Lidlissä ja siitä se ajatus sitten lähti..

Aamupalasta selvittyämme tuli sitten eksyttyä Teivon ravikeskukseen mopoharrastajien rompetorille. No olihan siellä muutakin kuin pelkkiä moponosia ja vanhoja runkoja. Mukava, uusi kokemus. 

Rompetori

Tykkään, väri on hieno


2e maksoi ja löysi paikan tämä kipsitaulu mun seinältä

Rouheen hieno!
Lauantaina päivällä kaikki oli vielä mahdollista...

Divarilöytö Tampereelta.  Kirja vuodelta 1963

Mahtavat, tarkat piirretyt kuvat.

Paluu ns. normaaliin elämään on tosiaan alkanut pikkuhiljaa. Töihin palasin siis neljä viikkoa sitten ja voin todellakin sanoo että jännitti kuinkahan muijan käy! Onneksi työnantaja on tullut aikalailla vastaan työajan ja työnlaadun suhteen,  niin tunnen jotenkuten pärjääväni. On hyviä ja huonoja päiviä. Hermo-oireita on edelleen päivittäin mutta välillä on jo hetkiä jolloin olotila on jopa normaali.

Treenaan päivittäin. Noudatan lähinnä fysioterapeuttien antamia kotiohjeita ja sen lisäksi kerran viikossa on kuntosalitreeniä ja kerran viikossa vesijuoksua. Kaikki tähtää pääasiassa keskivartalon lihasten vahvistamiseen ja siinä sivussa teen vähän muitakin lihasryhmiä. Polvi temppuilee jälleen, joten jalkalihasten vahvistaminen on tarpeellista mutta haastavaa. Vähintäänkin päivittäin on tehtävä jalkojen hermovenytykset ja joku syviä vatsa- ja selkälihaksia harjoittava sarja. Kovempi treeni saa aikaan hermoärsytystä. Pahimmillaan se on treeniä seuranneena päivänä. Heijasteita on pitkin oikeaa jalkaa, mutta minkäs teet, treenattava on, että tästä joskus oikeasti kuntoon pääsisi. Kuntoutuksen kannalta osa-aikainen työ on kyllä tosi tärkeä. Kuntoutus vaatii voimia ja työ taas ei vie kaikkia voimavaroja.

Mona, meidän vesipeto vauhdissa. Olisko tää kuva parin viikon takaa, ei vissiin ollu sit kylmä :)
Mimmi metsälenkillä allekirjoittaneen kanssa. 

Ettei elämä nyt liian helppoa tahi halpaa olisi, päätin lopultakin mennä askelklinikalle teettämään kunnon pohjalliset. Viime kesän jälkeen olen varonut muilla kuin lenkkareilla kävelyä. Siellä kävely tutkittiin oikein kunnolla ja selvisi syy marssimurtumaan. Askeltaessa kun jalkaterässä painon pitäisi ottaa vastaan isovarpaan puoli, minulla oikeassa jalassa koko kehon painon on ottanut vastaan juuri se pienin luin varustettu pikkuvarpaan puolisko.Myös kiertoa oli oikean jalan askelluksessa havaittavissa, joka voi olla yksi syy polviongelmaan. No, nyt on uudet pohjalliset teetetty ja hyvältä tuntuvat. Yllättävän pienellä asialla sitä saa isoilta kuulostavat ongelmat ratkaistua.

Olen erittäin tyytyväinen Tampereen askelklinikan fysioterapiaan myös. Tutkimus oli perinpohjainen ja fysioterapia on ollut laadukasta. Keskiviikkona on seuraava aika käsittelyyn. Yläselän lihakset täytyy saada toimimaan, että voimapiste siirtyisi pois alaselästä. Myös jalat kaipaavat edelleen käsittelyä. Taitaa olla loputon suo tää mun kroppa, aikamoiseen solmuun oon vuosien saatossa tän saanu..

Siuron kivikkoista metsää




Eli sellaista kuuluu tähän päivään.  Ei hullumpaa. Tavallaan osaan jo luottaa selkääni ja pystyn toimimaan vapaammin. Mutta se on edelleen epävarmaa, koska pystyn tekemään fyysisesti raskaampia asioita. Päivä kerrallaan, eiköhän tämä tästä!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kellarin täysi muodonmuutos

Kuva 1. Lähtötilannetta Moikka. Olen jonkun kerran jo viitannut talomme kellariremonttiin. Tila on nyt valmis ja nyt on aika syventyä remonttiin ja muutoksiin täysillä. Lähdemme etenemään todellakin aivan pohjalta ja suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin. Turvallista matkaa! Pientä alustusta Vuonna 2000 me muutimme tähän 1956 rakennettuun rintamamiestaloon. Paria vuotta myöhemmin teetimme suuren remontin, jonka yhteydessä oli tarkoitus remontoida myös kellarikerros. Remontin laajuus yllätti sillä kertaa ja kellariremontti jäi hamaan tulevaisuuteen. Siitä saakka kun muutimme tänne, Pasi on haaveillut saavansa oman soittokämpän kellariin. Saimme aikoinaan itse piikattua vanhan sementtilattian pois, mutta siihen se sitten jäikin. Raha ratkaisee. Lainatilanteen parantuessa meillä oli lopultakin mahdollisuus rahoittaa tämä remontti. Talo on salaojitettu ja patolevy kiertää muuria. Ei ulkopuolista eristystä. Suunnitelma Suunnitelmana on saada kellariin harrastetila, jossa o...

Syksyinen päiväreissu Kustaviin

  Sunnuntaina aamutuimaan lähdimme viemään Monaa päivähoitoon hoitolaan ja sitten nokka kohti Kustavia. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä Hangossa kuvausreissulla, mutta se reissu olisi vaatinut yöpymisen jossain siellä suunnilla ja sopivaa majoitusta ei löytynyt millään. Monakin olisi joutunut yöpymään hoitolassa, joten jätimme Hangon ympäristöineen suosiolla ensi kesään. Toiveissa olisi saada otettua hyviä lintukuvia ja ehkäpä joku uusi lajikin tulisi vastaan. Siuro-Yläne-Uusikaupunki-Kustavi-Vuosnainen-Kustavi-Mynämäki-Siuro Matkaan Syksyisen aamun usvaa vielä näkyvissä, vaikka aurinko oli jo aikaa noussut. Heinijärventieltä kuvattu. Hauska idea ja olipa kauniina säilynyt kukkapelto💓 Tie 249, pian Sastamalassa. Sastamalasta lähdemme ajamaan Pyhäjärven etelänpuoleista reittiä ja saavumme Yläneelle. Tieltä pilkottaa mielenkiintoisen näköinen kirkko, tutustummepa seuraavaksi siihen. Yläneen Pyhän Olavin kirkko Komea punainen puukirkko sieltä ruskan värjäämien puiden takaa pilkist...

Hattulan Pyhän Ristin kirkko

Yksi tämän kesän löydöistä. Löysin tämän kirkon netissä surffaillessani, jotain tietoa holvikaarista taisin onkia. Nuo upeat holvikaaret ja etenkin seinämaalaukset iskivät tajuntaani. Kun tajusin, että Kirkon sijainti on järkevän matkan päässä kotoa, päätin vierailla paikanpäällä. Keskiaikaiset kirkot kiinnostavat aina ja etenkin tällaiset aarteet. Sisäänkäynti hautausmaan puoleisesta portista. Tälle rautakehikolle en löytänyt merkitystä. Hieno. Kellotapuli. Yläosa on vuodelta 1813. Historia Hattulan Pyhän ristin kirkko on Hämeen vanhin kirkko. Nykyarvioiden mukaan tämä täysgotiikkaa edustava kirkko on rakennettu 1400-luvulla. Keskiajalla tunnettu pyhiinvaelluskohde. Asehuonetta lukuun ottamatta kirkko on rakennettu lähes kokonaan tiilestä, josta johtuen kirkon rakennusvaiheet on yhdistetty Hämeen linnan rakennusvaiheisiin. Molemmat sijaitsevat Hämeen Härkätien läheisyydessä. 1400-luvun loppupuoli ja 1500-luvun alku olivat Hämeen linnan loi...